Kaikkihan on suhteellista,
Suhteellisuuskin on suhteellista,
On suhteetonta suhteellistaa kaikkea suhteutettuihin suhteisiinsa.





Valtion rajat kivenmurikoin merkattuna:



Kivikin on niin suhteellinen käsite,
Konkreettisestikin voimme sen huomata,
Jos hautakiven alla sanotaan filosofin lojuvan; on hän liene kuollut,
Jos taas katukiven alla sanotaan hänen lojuvan; on hän liene "hakattu",
Jos kuitenkin pikkukiven alla sanotaan filosofin tuon lojuvan; on hän liene ehdonalaisessa.

Uusimmat, eli kevyimmät raskaimmat sotavaunut matkaan on lähetetty.
Vain kahdeksan kiven tähden.
Valtion rajoja on taas joku mennyt luvatta sorvaamaan.
Kahdeksan kiveä eivät ole siellä missä niiden piti olla.
Täällä niiden siis piti olla.
Suhteetonta siirtää niitä ilman lupaa hyvällä syyllä.
Koska ilman lupaa se on eittämättä huono syy kuitenkin.
Kaikki on suhteellista.
Suhteellisuus on laki.
Laki muodostuu suhteellisista luvista.
Suhteeton lupa on vääryys, sietämätön olemattomuus.
Ette kai voineet valita, muuten olisitte liene valinneet olevaisen.
Kun sotavaunut palaavat kahdeksan kiven tähden,
Niin olevaisuus on ja olemattomuus ei ole.